Suurlähetystö rakennettiin osoitteeseen Itäinen Puistotie 13 [fr]

edellinen artikkeli: Residenssi 1930-luvulla
seuraava artikkeli: Jean Royère suunnitteli Ranskan suurlähettilään virka-asunnon sisustuksen 1950-luvulla

Jusupoffin perheelle kuulunut tontti

Sen jälkeen kun Helsingistä tuli suuriruhtinaskunnan pääkaupunki, korkeat virkamiehet ja upseerit rakennuttivat talojaan sataman edustalla olevalle kukkulalle Kaivopuiston kaupunginosaan, jonne oli rakennettu myös terveyskylpylä.
Tontti, jolla nykyisin on Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltain suurlähetystöt, kuului tuolloin Jusupoffin ruhtinasperheelle. Yksi perijättäristä asui Helsingissä useita vuosia ollakseen lähellä erästä salaa rakastamaansa kaartinupseeria, jota ei luokkaeron takia voinut koskaan naida. Hän oli näkemässä kun ranskalais-englantilainen laivue pommitti Viaporia Krimin sodassa vuonna 1855.

Jusupoffin perheen villa, Rauhaniemi, purettiin 1910-luvulla ja tontti jaettiiin kolmeen osaan, joista kullekin rakennettiin uusi villa. Kaksi niistä oli Jarl Eklundin piirtämiä (ja ainoa jäljellä oleva on toinen niistä, nykyinen Britannian suurlähettilään virka-asunto) ja kolmas Lars Sonckin.

Entinen villa Lydecken

Arkkitehti Jarl Eklundin tohtori J. L. Lydeckenille piirtämä villa valmistui vuonna 1917. Kaksikerroksinen talo edusti klassista tyylisuuntaa ja siihen kuului puutarha, jossa oli suuri allas (kuvassa alla). Villa sai valitettavasti pahoja vaurioita sota-ajan pommituksissa.

JPEG

Tontin osto ja uuden talon rakentaminen

Sodan jälkeen Ranskan lähetystö, joka perustamisestaan lähtien vuonna 1919 oli vuokrannut tiloja vaihtelevalla menestyksellä alkoi uudestaan etsiä tonttia ostettavaksi.

Ensin täytyi löytää tarvittavat rahat. Suomi oli Ranskalle kuitenkin velkaa 395 miljoonaa frangia talvisodan aikaan tammikuussa 1940 toimitetuista sotatarvikkeista (joista tärkeimpänä 30 Morane-Saulnier -hävittäjää Suoman ilmavoimille, katso kuva).

JPEG

Suurlähettiläs Daniel Lévi ehdotti, että velasta vähennettäisiin paikallisessa rahassa 35 miljoonaa frangia vastaava summa ja että se käytettäisiin sellaisen rakennuksen ostamiseen, jonne voitaisiin sijoittaa sekä residenssi että toimistot. Monenlaisten käänteiden jälkeen, joista mainittakoon esimerkiksi valtiovarainministeriön vastustus, hanke hyväksyttiin helmikuussa 1947.

Ranskan edustaja oli jo valinnut rakennuksen Britannian residenssin viereiseltä tontilta. Siviilirakennuksista vastaava arkkitehti hyväksyi hieman yli 3500 neliön tontin mutta tähdensi, että vaurioituneen rakennuksen restaurointi vaatisi suuren remontin ja että siihen pitäisi rakentaa lisäsiipi toimistoja varten. Kesäkuussa 1947 valtiovarainministeriö suostui nostamaan työhön varatun summan 35 miljoonasta 50 miljoonaan frangiin.

Lydeckenin perheen talo ostettiin 27. kesäkuuta 1947.

Remonttia varten Suomen hallitus antoi avuksi teknisen osastonsa. Sen oma arkkitehti Erkki Huttunen, rakennushallituksen pääjohtaja, sai tehtäväkseen työskennellä yhdessä ranskalaisen pääarkkitehdin Félix Brunaun kanssa. Tarvittiin aikaa, että yhteistyön muodollisuudet saatiin hoidetuksi, kun toinen arkkitehti, siviili- ja kansallisista rakennuksista vastaava Brunau saattoi tulla Helsinkiin vain harvoin, ja Pariisin maailmannäyttelyssä kultamitalilla vuonna 1937 palkitulla funktionalisti Huttusella oli myös muita hankkeita vireillä. Vuoden 1948 lopulla he tulivat lopulta siihen tulokseen, että talo rakennettaisiin kokonaan uudelleen.

Lähetystön sisustuksen suunnittelu uskottiin Jean Royèrelle.

Uusi rakennus otettiin käyttöön 2. heinäkuuta 1951. Sen suojissa olivat alunperin kaikki lähetystön osastot. Lähetystöstä tuli suurlähetystö vuonna 1954. Kulttuuriosaston ja kaupallisen ja talousosaston kehitys pakotti ne hakeutumaan keskustan toimistotiloihin, ja tänä päivänä ne ovat molemmat asettuneena Kamppiin (Yrjönkatu 36).

Suurlähetystö 1950-luvulla

JPEG
JPEG
JPEG

Suurlähetystö vuonna 1965

JPEG

Suurlähetystö nykyään

JPEG

Julkaistu 14/02/2017

Sivun alkuun