Ranskan ulkoministeri Ayrault’n Suomen-vierailu 9. joulukuuta [fr]

Ulkoasiain- ja kansainvälisen kehityksen ministeri Jean-Marc Ayrault vieraili Suomessa perjantaina 9. joulukuuta.

Hän tapasi Helsingissä presidentti Sauli Niinistön sekä ulkoasiainministeri Timo Soinin. Tapaamisissa keskusteltiin ajankohtaisista eurooppalaisista kysymyksistä ennen 15. joulukuuta järjestettävää Eurooppa-neuvoston kokousta, etenkin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä suhteista Venäjään.

JPEG

Ranskan ulkoministeri Jean-Marc Ayrault yhteisessä lehdistötilaisuudessaan ulkoministeri Timo Soinin kanssa Helsingissä 9. joulukuuta 2016:

"Kiitos kutsusta arvoisa ministeri ja hyvä ystävä. Meillä on usein tilaisuus tavata toisiamme EU-kokouksissa, mutta nyt Timo kutsui minut tänne Helsinkiin viralliselle vierailulle. Arvostan paljon Ranskan ja Suomen välisiä erinomaisia suhteita. Ystävyytemme Suomen kanssa on vailla huolia. Timo Soinin puhuessani saatan ilokseni huomata hyvin usein olevani samaa mieltä.

Minulla oli kunnia tavata presidentti Sauli Niinistö ennen tapaamistani ulkoministerin kanssa. Presidentin kanssa saatoin jatkaa keskustelua, jota kävimme kolme vuotta sitten Pariisissa, jolloin olin pääministeri. Saatoimme taas huomata olevamme samaa mieltä monista kysymyksistä.

Jaamme saman huolen, joka koskee tarvetta luoda Euroopan turvallisuudelle puitteet, jotka ovat samalla vahvat ja mahdollistavat yhteisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan syventämisen. Tämä on kaikkien eurooppalaisten edun mukaista. Tässä asiassa näkemyksemme ovat hyvin lähellä toisiaan. Pariisissa 15. kesäkuuta vieraillut pääministeri Juha Sipilä vahvisti tämän käsityksen yhteisessä lausunnossa.
Tässä yhteydessä haluan vielä mainita kiittäneeni uudelleen presidenttiä ja ulkoministeriä nopeudesta, jolla Suomen viranomaiset vastasivat Ranskan pyyntöön marraskuun 2015 attentaattien jälkeen, jolloin Ranskan presidentti vetosi Lissabonin sopimuksen artiklaan 42.7. Suomi osoitti välittömästi solidaarisuuttaan lupaamalla joukkojaan rauhanturvaoperaatioihin. Tämä koski erityisesti Finulin joukkoa Libanonissa, jossa suomalaiskomppania saapui äskettäin ranskalaisen pataljoonan tilalle.

Tapaamisessamme keskusteltiin kahdenvälisistä suhteista eli taloudesta, kulttuurista, turismista ja teollisuudesta, kuten ydinvoimahankkeesta. Puhuimme myös Syyriasta ja Pariisiin koolle kutsumastani neuvonpidosta, jotta voisimme jälleen kerran torjua väkivallan fataalisuuden, kieltäytyä seuraamasta katsojina humanitaarista katastrofia, jonka Bachar al-Assadin hallinto aiheuttaa pommituksillaan Venäjän tukemana. Aiomme kokoontua ja tehdä uusia aloitteita rauhanprosessin aloittamiseksi uudelleen neuvotteluteitse.

Minulla on myös ollut tilaisuus uudistaa sydämelliset onnitteluni presidentille, ulkoministerille sekä Suomen kansalle Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlallisuuksien alkaessa. Esitinkin Ranskan nimissä parhaat toivotukseni Suomen tulevaisuudelle.

Kysymys: Minulla on kolme kysymystä. Ensiksi, miten voidaan vielä parantaa Euroopan turvallisuutta? Onko teillä konkreettisia ehdotuksia, kuten yhteinen armeija, esikunta tai muuta vastaavaa. Toiseksi, miten Venäjän muodostama uhka koetaan Ranskassa? Kolmanneksi, tällä hetkellä Euroopassa on meneillään oikeistopopulismi nousu. Ensi vuonna järjestetään vaalit Ranskassa ja Saksassa. Onko tuleva vuosi kohtalokas Euroopalle?

Vastaus: Meidän tulee ennen kaikkea varmistaa eurooppalaisten turvallisuus. Tämä tapahtuu vahvistamalla Euroopan unionin ulkorajoja. Tässä asiassa on jo tapahtunut kehitystä, jota on edelleen jatkettava. Uusien riskien ja uhkien, uuden geopoliittisen tilanteen – niin idässä kuin lännessäkin – sekä uuden terrorismiuhan edessä meidän on vahvistettava itsenäisiä turvallisuuskapasiteettejamme koko Euroopan tasolla. Tämän asian pitää olla selvä. Ei ole kyse Naton korvaamisesta. Nato on olemassa jäseniään varten. Suomi toimii läheisessä yhteistyössä Naton kanssa, ja Ranska pitää tästä huolta. Turvallisuus on kuitenkin myös eurooppalaisten asia, ja siihen on sitouduttava enemmän. Meillä on oltava strateginen autonomia, kapasiteettia, puolustusteollisuutta ja tutkimusta. Tätä varten onkin jo luotu rahasto. Meidän on oltava solidaarisempia ja vahvempia, jotta voimme taata eurooppalaisten turvallisuuden tulevaisuudessa. Tämä on näkökanta, jonka jaamme Suomen kanssa.

Venäjän kanssa toivomme rauhallisia, emme vihamielisiä suhteita. Venäjä ei ole vastustaja, se on kumppani. Jotta meillä olisi Venäjän-politiikkaa, ei riitä, että puhumme venäläisten kanssa. Keskustelemme heidän kanssaan, mutta emme kuitenkaan voi mukautua heidän näkemyksiinsä. Heillä on näkemyksiä, jotka ovat meidän kannaltamme mahdottomia hyväksyä. Kun Venäjä liitti itseensä suvereenin valtion osan, sitä oli mahdotonta hyväksyä ja siksi asetimme sanktioita. Samalla kuitenkin ylläpidämme vuoropuhelua, ja toivomme näkevämme Minskin sopimusten tulevan voimaan.

Mitä tulee Venäjään, vastustamme sen aseellista väliintuloa Syyriassa yhdessä Bachar al-Assadin hallinnon kanssa, olemme sanoneet ja toistaneet, että tilanteen ainoa ratkaisu ei ole sodan vaan neuvottelujen tie turvallisuusneuvoston päätöslauselmien puitteissa.

Populististen äänenpainojen nousuun Euroopassa on mielestäni vastattava etsimällä niiden syitä ja käymällä syiden kimppuun, ei antamalla moraalisia tuomioita. Syitä voidaan löytää sosiaalisesta epävakaudesta tai kyvyttömyydestä käsitellä maahanmuuttoon ja rajoihin liittyviä kysymyksiä. Euroopan on oltava ratkaisu kansalaisten ja työntekijöiden parempaan suojelemiseen. On esimerkiksi kieltäydyttävä sosiaalisesta polkumyynnistä. Vapaakauppasopimuksista neuvoteltaessa täytyy pitää huolta tasapuolisuudesta eri maiden etuja säilytettäessä. Kansalaisille on taattava tulevaisuus, ja tämä juuri on Euroopan tehtävä. Euroopan on turvattava ja valmisteltava tulevaisuutta. Ellemme me eurooppalaiset sitä tee, vaarana on palaaminen taaksepäin. Tunnemmehan Euroopan historian, ja tiedämme, ettei nationalismi ole tulevaisuutta. Näistä syistä Euroopan on oltava kansalaistensa odotusten tasalla.

Kysymys: Keskustelitteko Brexitistä? Financial Times kirjoittaa, että Ranska on niiden maiden joukossa, jotka vaativat Brexitin tiukkaa tulkintaa. Pitääkö tämä paikkansa, ja mitä mieltä olette itse?

Vastaus: Brexit on monimutkainen kysymys, jota on alettava käsitellä yksinkertaisin ajatuksin. En kannata ajatusta pehmeästä tai kovasta Brexitistä, siinä ei ole mieltä. Tärkeintä on, että perusperiaatteet ovat selviä. Olemme keskustelleet niistä, ja ne ovat selviä. Eurooppa, ja etenkin markkinoillepääsy, nojaavat neljään vapauteen: tavaroiden, pääomien, palveluiden ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Tämä on perusta.

Sen lisäksi tulevat oikeudelliset kysymykset. Lissabonin sopimuksen 50. artiklan pohjalta voimme aloittaa neuvottelut. Sitten näemme, miten Euroopan edut voidaan säilyttää. Eurooppa jatkaa kulkuaan Bratislavan julistuksen pohjalta. Yhdistynyt kuningaskunta haluaa jatkaa tulevaisuuttaan kahdenvälisten suhteiden pohjalta. Niiden on oltava oikeudenmukaiset, kunnioitettava Euroopan unionin periaatteita ja noudatettava Euroopan ja Yhdistyneen kuningaskunnan suhteiden etua. Uskoisin, että pääsemme hyvään tulokseen, ja mitä pikemmin aloitamme neuvottelut sen parempi. Näin vältämme tulkinnat, kiistat ja korulauseet."

Julkaistu 22/03/2017

Sivun alkuun