Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen. Näkökulma: Ranska ja Italia

Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen. Näkökulma: Ranska ja Italia on osa laajempaa, neljän näyttelyn sarjaa, joka esittelee millaisena Suomi, suomalaiset ja Suomen pyrkimykset näyttäytyivät muiden eurooppalaisten maiden silmin maamme itsenäistymistä edeltävinä vuosikymmeninä ja itsenäisyyden alkuvuosina.

Näyttelysarja liittyy "Suomi 100" -juhlavuosihankkeeseen. Kansallisarkiston näyttelysarjan ensimmäinen osa avaa Suomen itsenäisyyden merkkivuoden huomioivat juhlatapahtumat. Ensimmäinen osa kohdistuu Ranskan ja Italian näkökulmaan ja myöhemmissä näyttelyissä keskitytään muun muassa muihin pohjoismaihin sekä Saksaan ja Venäjään.

Avattava näyttely käsittelee Suomea 1880-luvulta 1920-luvun alkuun, ensin Venäjän keisarikuntaan kuuluvana autonomisena suuriruhtinaskuntana ja myöhemmin nuorena itsenäisenä valtiona. Näyttely koostuu alkuperäisasiakirjoista, julkaisuista, valokuvista, maalaustaiteesta ja aikakauden esineistöstä. Vierailijoilla on mahdollisuus tutustua virtuaalisesti Pariisin vuoden 1900 maailmannäyttelyn tunnelmiin Aalto-yliopiston medialaboratorion tuottamassa kolmiulotteisessa Suomen paviljongissa.

Varhaisia mielikuvia Suomesta

Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen. Näkökulma: Ranska ja Italia -näyttely keskittyy Suomen valtiollisen kehityksen kannalta ratkaiseviin vuosikymmeniin, mutta tarkastelee myös varhaisempaa kehitystä. Suomi-kuvan rakentamiseen vaikutti ranskalaisten tiedemiesten jo 1600 -luvulla virinnyt kiinnostus Lappiin. Pohjoinen eksotiikka oli ranskalaisten ja italialaisten tiedemiesten ja matkailijoiden ensisijainen kiinnostuksen kohde. Kuva laajeni 1800-luvulla suomalaiseen kulttuuriin ja kansanperinteeseen. Ranskankielinen Kalevala ilmestyi jo vuonna 1845, italiankielinen käännös 1909.

Erillisyyshaaveita ja kansainvälistä painostusta

Euroopan vallankumouksellinen liikehdintä herätti kiinnostusta Suomessakin 1800-luvun puolivälistä lähtien. Etenkin opiskelijat seurasivat innolla Italian yhdistymistä Giuseppe Garibaldin punapaitojen johdolla. Italiaan sotimaan lähtenyt Herman Liikanen sai patsaansa garibaldinojen joukkoon Roomassa. Sen sijaan paavin armeijassa sotinut seikkailija ja lehtimies Waldemar Becker jäi vähemmälle huomiolle. Hän oli kuitenkin yksi ensimmäisistä Suomen itsenäisyyttä kannattaneista aktivisteista, joka varoitti kirjoissaan ja kirjoituksissaan Venäjällä kasvavasta kansallismielisyydestä ja ajoi Suomen itsenäistymistä.

Vuoden 1899 helmikuun manifesti aloitti aktiivisen taistelun Suomen asemasta. Kamppailua ei käyty vain Suomessa ja Venäjällä, vaan myös muualla Euroopassa. Suomalaiset oikeusoppineet julkaisivat ranskankielisiä tutkimuksia Suomen oikeusasemasta ja saivat tukea eurooppalaisilta oikeusoppineilta. Johtohahmo oli senaattori Leo Mechelinin. Juridisten teosten ohella hän rakensi Suomi-kuvaa Euroopassa.Mechelin onkin näyttelyn keskeisiä hahmoja; hänen aktiivinen toimintansa Suomen erillisaseman korostajana on laajasti esillä. Hän oli muun muassa vuonna 1899 ranskaksi ilmestyneen ”Suomi 19:lla vuosisadalla” -suurteoksen primus motor. Teos kuvasi edistynyttä, Venäjästä erillistä suuriruhtinaskuntaa.

Näyttävin manifestaatio Suomen puolesta oli keväällä ja kesällä 1899 helmikuun manifestia vastaan koottu Pro Finlandia-adressi, eli kulttuuriadressi. Sen allekirjoitti 1 063 Euroopan tiede- ja kulttuurielämän vaikuttajaa. Italian osuus oli erityisen suuri. Ranskasta allekirjoittajiin kuuluivat aikansa johtavat kulttuurihenkilöt Émile Zola ja Anatole France.

Venäjän keisari Nikolai II kieltäytyi ottamasta vastaan kansainvälisen lähetystön tuomaa adressia. Alkuperäinen adressi päätyi siksi Suomen Kansallisarkistoon. Se on yksi näyttelyn vaikuttavimpia esineitä.

JPEG

Maailmannäyttelyistä maailmansotiin

Suomi osallistui Pariisissa järjestettyihin maailmannäyttelyihin vuosina 1878, 1889 ja 1900. Kansallisarkiston näyttelyssä kerrotaan pyrkimyksistä nostaa Suomi esiin maailmalla, mutta myös näiden pyrkimysten saamasta ristiriitaisesta vastaanotosta.

Pariisin maailmannäyttelyssä Suomen paviljonki kuului yleisön suosikkeihin sekä omaleimaisuutensa että Suomen poliittisen tilanteen vuoksi. Eliel Saarisen, Armas Lindgrenin ja Herman Geselliuksen suunnittelema paviljonki oli pohjoisen Jugend-tyylin näyttävä luomus. Akseli Gallen-Kallelan maalaukset, huonekalut ja sisustuksen yksityiskohdat tekivät maailmannäyttelyn jälkeen puretusta paviljongista legendaarisen.

JPEG

Ns."Suomen tapauksen" pysyminen ranskalaisten ja italialaisten lehtien palstoilla vuodesta toiseen oli maamme tulevaisuuden kannalta tärkeää. Pariisiin ja Roomaan asettuneet suomalaistiedemiehet julkaisivat Suomea käsitteleviä kirjoja ja artikkeleita, ja saivat myöhemmin varsin vaikutusvaltaisia poliitikkoja ottamaan kantaa maamme tilanteeseen.

Ranskaan ja Italiaan suuntautui myös ulkomaankauppaa ja teollisuutta. Maailman ensimmäisen kansalliskartaston julkaiseminen Suomessa vuonna 1899 herätti huomiota ja oli ylpeyden aihe.

Näyttelyssä esillä ovat myös ensimmäisen maailmansodan nostamat jännitteet. Ranskalle tärkeän, Venäjän kanssa solmitun sotilasliiton merkitys korostui maailmansodan sytyttyä vuonna 1914. Helsingissä toimineen Ranskan konsulin raportit muun muassa jääkäriliikkeestä ja saksalaissuuntauksesta ovat näyttelyssä esillä Ranskan ulkoministeriöstä saatuina jäljenteinä.

Suomen määrätietoinen kampanjointi Euroopassa paransi oleellisesti Suomen tunnettuutta. Ilman sitä irtautumiselle Venäjästä olisi ollut vaikeaa saada kansainvälistä hyväksyntää. Ranska tunnusti itsenäisen Suomen jo 4.1.1918, Italia ensimmäisen maailmansodan rauhanneuvottelujen yhteydessä kesällä 1919. Kansalaissota vuonna 1918 ja sitä seurannut Suomen saksalaissuuntaus kuninkaanvaaleineen johti Ranskan-suhteiden katkeamiseen – lyhyeksi ajaksi. Näyttely kertoo tästäkin välivaiheesta, jonka Suomi pyrki paikkaamaan valtionhoitaja C.G.E. Mannerheimin johdolla. Kehitys johti Suomen itsenäisyyden laajaan kansainväliseen tunnustamiseen ja Kansainliiton jäsenyyteen vuonna 1920.

”Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen. Näkökulma: Ranska ja Italia.” -näyttely on avoinna Kansallisarkistossa 3.12.2014–18.6.2015 tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 10–16 sekä keskiviikkoisin klo 10–18.

Näyttelyyn on vapaa pääsy.
Kansallisarkisto julkaisee näyttelyn yhteydessä samannimisen teoksen.

Julkaistu 02/02/2015

Sivun alkuun